aspalsta.net Foorumin päävalikko aspalsta.net
Keskustelua Aspergerin syndroomasta
 
 OhjeOhje   HakuHaku   KäyttäjälistaKäyttäjälista   KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät   RekisteröidyRekisteröidy 
 KäyttäjätiedotKäyttäjätiedot   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestitKirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 
Palstalle kirjoittaminen ei toimi teknisistä ongelmista johtuen.
Koko palsta on tarkoitus siirtää toiselle palvelimelle, päivittää tai vaihtaa kokonaan uuden moottorin alle ja viedä kaikki vanhat viestit uuteen ympäristöön.


Yksityisviestit toimivat vielä toistaiseksi.

Moninaisista syistä johtuen ongelma on pitkittynyt huomattavasti, teknistä selvittelyä jatketaan edelleen.

Pojan hauras mieli

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    aspalsta.net Foorumin päävalikko -> Aikuisen aspergerväen keskusteluja
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti
Vihreä haltia



Liittynyt: 18 Elo 2007
Viestejä: 99
Paikkakunta: suomi

LähetäLähetetty: Tiistai 23. Marraskuu 2010, 16:20    Viestin aihe: Pojan hauras mieli Vastaa lainaamalla viestiä

http://areena.yle.fi/player/index.php?clip=1466854&language=fi
_________________
Hitaasti , mutta varmasti.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti MSN Messenger
LonelyRunner



Liittynyt: 29 Maa 2010
Viestejä: 76
Paikkakunta: Jyväskylä

LähetäLähetetty: Tiistai 23. Marraskuu 2010, 19:00    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Koskettava dokumentti. Ja erittäin turha kuolema Sad Poikahan yritti äitiään varoittaa pyytämällä pitämään silmällä.
Herää kysymys miksi lääkityksen uudelleen aloittaminen vaati psykiatrin ajan? Ja miksi sitä aikaa ei saatu heti? Ja miksi ihmeessä pojan huone oli sijoitettu paikkaan, jossa oli ikkuna ja mahdollisuus hypätä varmaan kuolemaan. Varsinkin kun NIMENOMAAN tämä oli aina puhunut hyppäämisestä :,(
_________________
-Runner-
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
minavain



Liittynyt: 28 Maa 2001
Viestejä: 5724

LähetäLähetetty: Tiistai 23. Marraskuu 2010, 19:54    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Koskettava ja järkyttävä... Ja vähän samanlaisia ihmettelyjä. Kai siinä oli myös tilanne, että bipo-sairastumisalttius oli peritty sisäinen ominaisuus, lääkityksellä sitä pidettiin kurissa ja lopettaminen riisui sen suojan. Olisiko hyvin ohuella tasolla pidetty ylläpitolääkitys kuitenkin voinut auttaa? Jotenkin tällainen tarina panee miettimään, voisiko siitä kokemusperäisesti jotain oppia... Ne jo pienen lapsen itsemurha-ajatukset kyllä olivat järkyttäviä!
_________________
Aurinko paistaa! Ainakin joskus...
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
mayine



Liittynyt: 27 Tam 2008
Viestejä: 1010
Paikkakunta: Pohjoisessa

LähetäLähetetty: Tiistai 23. Marraskuu 2010, 21:06    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

En ole uskaltanut katsoa. Oman pojan oirehdinnat ovat välillä sen verran ahdistavia, etten halua ajatella kuinka vaikeaa murrosiässä tulee olemaan. Tarpeeksi huolissani olen jo ilman tuota dokumenttiakin.
_________________
"Minulla voi olla hyvin terve suhde maailmaan, jos en ole osa maailmaa." P. Haavikko
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Kiipeli



Liittynyt: 29 Elo 2002
Viestejä: 170

LähetäLähetetty: Tiistai 23. Marraskuu 2010, 23:30    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Luin tuosta lehdestä, ja ajattelin, että jos mahdollista, katson myöhemmin, kun on tilaisuus. Sama kuin edellisellä kirjoittajalla: aihe on kyllä pelottava omia lapsia ajatellen Sad . Mutta kiitos siis linkistä, tiedän, että voin joskus sen katsoa!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
saana



Liittynyt: 09 Maa 2008
Viestejä: 1195

LähetäLähetetty: Torstai 25. Marraskuu 2010, 15:48    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tulin katsoneeksi dokumentin, parissa erässä, vaikka ei olisi varmaan pitänyt. Aloittaessani en tiennyt, mistä se kertoo, mutta selvisihän se sitten: 15-vuotiaan pojan itsemurhasta omien vanhempien kuvaamina. Poika oli sairastunut jo lapsena maanisdepressiivisyyteen. Ihmettelin vanhempien "pokkaa" tehdä tämä dokumentti, koska heistä saa siinä varsin epämiellyttävän kuvan, ilmeisesti puolihuomaamatta - tai ainakin minä sain. Aivan kuin he olisivat olleet "kauniin" ulkokuorensa takana jotenkin kylmiä ja välinpitämättömiä. Viimeisenä iltana äiti oli riidellyt rankasti sairaan poikansa kanssa, joka oli sitten jätetty yksin ja isäkin oli keskittynyt enemmän pikkuveljeen. (Viimeiset sanat äidille olivat olleet "mä vihaan sua, äiti"). Tuli sellainen vaikutelma, että poika oli hyväksytty vain "iloisena" ja pärjäävänä, jonkinlaisen narsismin heijastumana, mutta omana itsenään ja sairaana hänet oli lähinnä hylätty.

Hoitopaikoissakin poika oli ollut, ja joidenkin ammattilaisten puheet tuntuivat lähinnä karmaisevilta. Yhden mielestä poika oli ollut pelottavimpia lapsia, joita hän oli koskaan tavannut, ja toisen mielestä sairastunut poika oli pitänyt vastuuttaa kaikista teoistaan (kuten aikomuksestaan hypätä katolta?) ja siitä "mitä oli vanhemmilleen tehnyt". Ilmeisesti vanhemmat olivat pitäneet tästä lähestymistavasta?

Järkyttävää katsottavaa. En voi oikein suositella.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
minavain



Liittynyt: 28 Maa 2001
Viestejä: 5724

LähetäLähetetty: Torstai 25. Marraskuu 2010, 16:30    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tässä huomaan taas oman assiuteni - en ollenkaan tajunnut katsoa tai miettiä vanhempien käyttäytymistä - minulla ei ole sellaisia "silmiä". Luulen että ihmisillä ja heidän toiminnallaan on yleensä ensisijaisesti hyvä tarkoitus. Minulta jää näkemättä ja ymmärtämättä monia asioita. Kun tuon havaintosi kerroit niin hyvinkin voi tulkintasi olla oikea. Minä en pitänyt siitä partaisesta psykologista. Isoäitihän pakeni ja sulki pois maailmastaan kaikki siihen sopimattomat asiat. Koulupojat olivat sympaattisia ja aidosti surullisia siitä. että Evan viestissään oli sanonut, ettei hänellä ole ystäviä. Sinänsä en ihmettele äidin ja pojan riitaa - muistan kyllä omat repeämiseni oman murrosikäisen poikani ja hänen koulunkäyntinsä kanssa (ei ollut assi).... Jossain se äidinkin raja kulkee.
_________________
Aurinko paistaa! Ainakin joskus...
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
saana



Liittynyt: 09 Maa 2008
Viestejä: 1195

LähetäLähetetty: Torstai 25. Marraskuu 2010, 16:44    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

minavain kirjoitti:
Tässä huomaan taas oman assiuteni - en ollenkaan tajunnut katsoa tai miettiä vanhempien käyttäytymistä - minulla ei ole sellaisia "silmiä". Luulen että ihmisillä ja heidän toiminnallaan on yleensä ensisijaisesti hyvä tarkoitus. -- Sinänsä en ihmettele äidin ja pojan riitaa - muistan kyllä omat repeämiseni oman murrosikäisen poikani ja hänen koulunkäyntinsä kanssa (ei ollut assi).... Jossain se äidinkin raja kulkee.



Enhän voi olla 100 % varma tulkinnastani, mutta kun ihmisen raadollisuutta ja vastaavia tapauksia on nähnyt tähän ikään mennessä elävässäkin elämässä niin kaipa sitä jo osaa tehdä havaintoja. Ehkä vielä selvemmin silloin, kun ei tarvitse olla itse osallisena vaan voi vain tehdä havaintoja täysin ulkopuolisena.

Äiti siis riiteli rankasti poikansa kanssa tilanteessa, jossa poika oli itse (vähän aiemmin) pyytänyt äitiään "pitämään itseään silmällä", koska sekä poika että äiti tiesivät hänen itsetuhoisuudestaan, aiemmista itsemurhayrityksistä, voinnin huononemisesta, litium-lääkityksen uudelleen aloittamisen tarpeesta jne. Riidan jälkeen poika jätettiin yksin huoneeseen, jossa ei tarvinnut kuin avata ikkuna ja hypätä suoraan tuuletuskuiluun - tämäkin vaara oli varmasti kaikkien tiedossa. Välillä isäkin piipahti huoneessa, mutta kiirehti taas pikkuveljen luo. Tämäkö olisi sitä pojan toivomaa "silmällä pitämistä"?

Kammottava dokumentti, en voi muuta sanoa. Olisi saanut jäädä tuollaisilta vanhemmilta kokonaan tekemättä. Ja minua kaduttaa, että katsoin sen.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
minavain



Liittynyt: 28 Maa 2001
Viestejä: 5724

LähetäLähetetty: Torstai 25. Marraskuu 2010, 16:58    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Juu - noinhan se meni. Minä ihmettelin tosiaan kyllä sitä, kuinka voidaan panna poika asumaan noin ilmeisen vaaralliseen paikkaan. Asua voi myös maan tasalla. On tuossa kyllä melkoisesti eroa esim. siihen dokumenttiin, jossa kuvataan Liisa Laukkarisen ja Mariuksen suhdetta. Se voi taas olla toinen äärimmäisyys ylihuolehtivaisuudessaan. Mitähän heille mahtaa kuulua.
En taida uskaltaa katsoa tuota dokumenttia toiseen kertaan...
_________________
Aurinko paistaa! Ainakin joskus...
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    aspalsta.net Foorumin päävalikko -> Aikuisen aspergerväen keskusteluja Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Aspalsta.net -sivustoa sponsoroi

http://www.chilikauppa.fi

Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group